Pauli Luoma: Neljä juttua Suomesta

1.
Lappi
Euroopassa ollaan yleisesti sitä mieltä, että Lappi on Euroopan mystisintä aluetta. Lappi osaa hyödyntää tätä valitettavasti matkailulla, onneksi se on sesonkituote. Mutta hengelle siellä olisi tilaa. Eikä siinä tarvita uskontoa, vaikka se voisi olla alullepanija, shamanismi ja noidat rittäisivät. Lappi voisi myös Ahvenanmaan lailla eristäytyä muusta Suomesta, lähestyä vaikka Grönlantia tai Venäjää.
En halua uskoa ja miksi uskoisin, että Suomen kohtalo tulee muistuttamaan Lappia. Toisessa maailmansodassa Lappi ja varsinkin sen kulttuuri tuhottiin täysin, Erno Paasilinna vertaa sitä Hiroshimaan. Ja kun Karjala oli menetetty Neuvostoliitolle, tilanne oli oiva etelän liikemiehille ja Kekkoselle. Persoonaton Lappi oli hyvä imeä kuiviin, käyttää sitä muun Suomen, eli enemmistön elintavan dynamona.
Miksi Lappi nyljettiin? Ongelma saattaa olla maisemaongelmallinen. Muu Suomi, joka äänesti ja päätti Lapin kohtalosta, ei halunnut nurkkiin poraajia ja raivaajia.
2.
Työ
Vielä 80-luvulla oli mahdollisuus hakea työtä tai virkaa sosiaalidemokraattien jäsenkirjalla, eikä suinkaan valittu parasta, vaan jäsenkirja. Ainoa jäänne tuolta ajalta ovat poliitikot. Tarpeen vaatiessa heidät siirretään palkintovirkaan jäähtymään ja siitä kauniisti eläkkeelle.
Tästä menneen ajan korruptiosta, joka oli kömpelö ja rakenteeltaan ja organisaationa lahjaton, olemme siirtyneet toiseen äärimmäisyyteen. Nykyään puhutaan ylikoulutetusta työelämästä, joka ei tunne sympatiaa heikkoja kohtaan. Talouselämässä käsite ylikuumentua johtaa lamaan. Mutta, että työmarkkinat ylikuumentuisivat ylipätevöitymisen myötä. Se on vieras asia ja jää arvailujen varaan.
Yksi vaihtoehto, jota tarvitsemme, en tiedä onko se patentti tähän ongelmaan, on tuoda laivalasteittain mustia miehiä Suomeen siivoamaan ja siistimään.
Huolestuttavaa ei niinkään ole työelämän tasa-arvoistuminen, eli kiintiöjohtajuus, vaan väärät feministit. He valitsevat häthätää ja paniikissa kenet tahansa naisen edustamaan heitä ja valitettavasti myös meitä muita. On aivan sama edustaako tämä henkilö rappiota vai romantiikkaa. Aikaisemmin näitä valintaperusteita ei tunnettu, ei edes vankilassa.
3.
Mökki
Maaltapako kaupunkeihin aiheutti elintason nousun ja stressin. Sitä verotti velaksiostettu mökki, puhumattakaan vielä omistusasunnosta.
Suomalaisesta mökkikulttuurista on mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Jotkut väittävät sen olevan vieroitusoireita, pientä palaamista luontoon ja maaseudulle. Mutta, kun mökeillä asutaan vain muutama viikko vuodesta, tuskin kyse on krapulasta. En tiedä mistä. Omistaminen ainakin nostaa itsetuntoa ja luo varmuutta, jota Suomi ei ole historiallisesti kokenut.
Olen Jaan Kaplinskin kanssa samaa mieltä siitä, että suomalainen miljöö mökkeineen on hyvin amerikkalainen, joskin hieman viihteellisempi. Amerikassa ei tehdä mustavalkoista eroa kaupungin ja kylän välille. Siellä ei ole virallista kaupunkia, vaan se on haja-asutettu ympäristöönsä, se on pirstoutunut. Ja se on kellon ympäri vakavassa käytössä, ei vain mökkeilyä. Mutta me amerikkalaistumme yhä enemmän.
Nykyään puhutaan kakkosasunnosta, eli entisestä mökkeilystä. Se hankitaan sopivien etäisyyksien päästä, 50-100 kilometriä virka-asunnosta eli päämajasta. Siellä on kaikki mukavuudet, ja senkin lämpöä pidetään nonstop-tilassa. Asfalttitieverkosto takaa hyvän kyydin tehokkaalla autolla, ja tietokoneet, käsipuhelin ja televisio pitävät suhteita yllä muihin ihmisiin. Verotuskunta säilyy tietenkin ennallaan, sinne tulotkin menevät, kakkosasunnolla käydään vain kuluttamassa luonnonvaroja.
4.
Isänmaa
Ilmasto lämpenee kuin tilauksesta Suomen maataloudelle, ja jos EU:n direktiivit puoltavat asiaa, nousee se ansaitulle paikalle eli pääelinkeinoksi. Kun Etelä- ja Keski-Euroopan pellot kuivuvat, Suomi lämpenee juuri sopivasti ajatellen viljelysmaita ja siitä tulee yksi EU:n vilja-aitoista.
Suomi joutuu myös EU-herrojen edessä miettimään uudestaan isänmaa-käsitettä. Aikaisemmin se on niistänyt Lappia ja maaseutua sumeilematta. Jos tulee Euroopan Liittovaltio, se voi yhtyä samaan lauluun Suomen kanssa. He voivat yhdessä tehdä Suomen maataloudesta hyväntekeväisyyskohteen, jonka on kriisin aikana pakko elättää muuta Eurooppaa.
Toisen maailmansodan jälkeen alkanut maaseudun asuttaminen tehtiin suppeasta perspektiivistä, eli Helsingistä ja politiikalla. Se olisi tarvinnut, niin kuin aina, kokonaisvaltaista ajattelua ja toimintaa, jota Linkola edustaa. Se on myös kuvaus maaseudun mahdottomuudesta.
Asuttamisesta on myös hyötyä, näin luotiin Suomeen mahtava tieverkosto, koulut, torpat ja peltohehtaarit. Tähän asti maaseutu on ollut vain kulu ja museo. Parhaimmillaan puolet virkamiehistä ja poliitikoista kulki kehää ja siirteli papereita. Nyt se tulee käyttöön.